Käsivarressa heinäkuun lopussa -99 :

 

Saana,Jehkas,Norja...

18.7. sunnuntai -iltana lähdettiin Mikkelistä ajelemaan, pysähdykset Vaskikellossa ja Kukkolankoskella, yhtä soittoa aamuksi Kilpisjärvelle, 12 tuntiahan siinä vierähti. Intoa kun riitti niin rinkat selkään ja menoksi samantien ! Eilen oli kuulemma satanut, nyt keli hyvä puolipilvinen. Kohti Saarijärveä, vaivaiskoivikko pian ohitettu ja mitkä maisemat jo avautuvatkaan. Vasemmalla Saana hallitsee, pian jo Jehkasvaaran kupeella havaittavissa saamelaisten telttakylä, ainakin 12 kotaa pitkin rinnettä oli aika eksoottinen näky heitä kiikaroida. Poroerotukseen menossa perhekunnittain, kulkua mönkijät huomattavasti nykyään helpottavat. Olikin melko rankka pätkä, meillä kului kuutisen tuntia, toiste ei kyllä passaa ajon jälkeen nukkumatta tunturiin suunnistaa. Melkosessa kivierämaassa Saarijärven kämppä on, hiukan vaikeuksia löytää Akkalle paikkaa. Norjan rajan tuntumassa tuli käytyä uimassa, virkistävää. Hyvin nukutti, paitsi yöllä kahden aikaan vatkain eli helikopteri kävi noutamassa yhden vaeltajan lääkäriin, tuoden tunnin päästä takaisin ! Oli käynyt näyttämässä muistaakseni palovammaa jatkaakseen muun ryhmän mukana jo aamullla takaisin Kilpisjärvelle. Että sellaista on olla erämaassa.

20.7. tiistai : Melkoinen nousu heti Saarijärveltä lähdettäessä. Kuonjarjohkan kämpältä lähdettäessä avautuu tosi upeat maisemat, ja kulkukin helpottuu oikeastaan vasta nyt tien varresta lähdettyämme, aina Meekolle asti. Teltta pystyyn joen varteen Meekon pahdan viereiselle rintaukselle, edessä kohoaa Saivaara erikoisena. Pistäytyminen sen huipulla, itäpäästä sinne pääsee helpohkosti. Upeeta on, aurinko paistaa.

Saivaaran huipulla Kekkosen perässähiihtäjät-laatta

Saivaara ja järvet

Meekolta Pitsuskönkään kautta Pitsukselle, poroerotus aluillaan. Vettä tulee, ei toivoakaan Haltille. Mutta kun kerran näin kaukana ollaan niin käytävä on. Silmiinpistävää runsas rippikouluryhmien määrä, edellispäivänä oli huono keli erään ryhmän yllättänyt, olivat auringonpaisteesa paitahihasillaan ylös kivunneet, kuinka ollakaan huippu kietoutui pilveen, keli muuttui aivan hetkessä, no siellä olivat sitten kivien takusissa kyhjöttäneet ! Ei ollut näkyvyyttä seuraavanakaan päivänä, mutta olisinkohan ollut hiukan alle kuudeskymmenestuhannes joka on nimensä Haltin kirjaan raapustanut. Melkonen viima. Helikopteritkin etsivät Norjan puolelta tulleita isää ja poikaa, olivat eksyksissä. Ollaan siis erämaassa.

Pitsuksella ruokailtuamme suunnistimme Somakselle, taas oli melkoista kiveliötä, ei muuta kuin kiveä kiven päällä. Melkoisen mielenkintoinen paikka järven seutu soraharjuineen ja pienine poukamineen, Seitakivikin tuli nähtyä. Verkkomiehet veneineen pyydyksiä kokemassa, tyyni ilta ja itikat pörrää. Olipa muuten mielenkiintoista käydä uimassa, tuli hiukan kiire pukemisessa, ainakin triljoona ötökkää piikittämässä.

mahtava ääni Pitsuskönkäästä kumajaa...

Pitsusköngäs
karmee myrsky,onneksi on hyvä takki...Haltilla                          SaanallaMalla takanani

 

23.7. alkoikin ehkäpä koko reissun mieleenpainuvin osuus. Somaksesta laskevan Valtijoen ensimmäisen putouksen jälkeen yli kahlaten ja edelleen polun vieden joutuisasti pitkin hiekkaharjua. Voiko näin upeeta olla Suomessa ! Putoukset ja suvannot vuorottelevat kiemurrellen hiekkaharjanteiden rajaamasa laaksossa, ehdottomasti mentävä uudestaan. Leiripaikka löytyi mitä mainioin. Pitkin iltaa ja valoisaa yötä koskea kolusin perhoin, rautuja tuli. Ilmakin selkeni vihdoin. Kolmeen päivään ei muita kulkijoita havaittu.

     mahtava Valtin jokilaakso

Valtijoella
mahtavat,pitkät putoukset...                                    vehreetä pitkästä aikaa...

Lauantaina edelleen jokivartta alas, seurailtiin liian kauan ja ajauduttiin liki läpipääsemättömään ryteikköön, kannattaa ottaa suuntaa enemmän itään pitkin tunturin kuvetta (Adjahoaivi). Poroenon yli, kahlaamo on kartassa väärässä paikassa, todistetusti siitä ei pääse (tuli pulahettua), parempi on ylempää kiviriutan vieritse (kohdalla on karahkoja kahluuta avittamaan). Autiotuvan viereen teltta pystyyn, melkoista kivierämaata koko tienoo. Vesitaso melkein nonstoppina pörräs koko illan, koko yön. Yöllä kävin joltisenkin matkan enon vartta alaspäin perhoa kokeilemassa, ei onnea. Ihmettelinpä vain joittenkin porukoitten tyyliä alamittaisia harreja ylös ottaa, järkee vai ei ?

Sunnuntaina Porovaaran ja Saivaaran välistä suoraan poikki pajukkoisen suon Siettinjärven rantaan teltta pystyyn ja Kaitsajoen latvoille harjuksia narraamaan. Pusikkoa riittää ja sen myötä kalat viihtyy. Seuraavana aamuna matka jatkuu Kutturankurun läpi Terbmisjärvelle ja edelleen Paihkasjärven rantaan. Saana näkyy ja kännykät kuuluu, tästä on hyvä huomenissa jatkaa Retkeilymajalle syömään hyvin. Matkan jatkuen sitten kotiin.

Matkan teko täällä jo huomattavasti hitaampaa kuin esim. Saariselällä, mutta mihinkäs sitä lomalla kiire olisikaan. Huonojalkaisille ei Käsivarren Yliperä kiveliöineen sovellu, mutta maisemat ovatkin sitten jotain aivan mielettömän upeita. Sään vaihteluihin tulee varautua, mutta ei täällä välttämättä mitään ihmevehkeitä tarvitse omata. Maasto miltei kauttaaltaan kivikkoa, tällä reitillä lukuunottamatta vain pätkää Kuonjarjohkalta Meekolle ja Valtijoen vartta. Jalkineina mielestäni tulee kyseeseen vain hyvät vaelluskengät. Kiirettä ei sovi pitää, meille oli semmoiset 10-15 km tavallisia päivämatkoja, urheilijat erikseen.

Kalastaminen hiukan ongelmallista vaelluksella, kun ei oikein tahdo ehtiä, aika kuluu kuin siivillä. Pitäisi olla varmaan kolme viikkoa, tai tulla lentovekottimella jotta kerkiäis kunnolla kalojakin narraamaan.

 

linkit:
PÄÄSIVU
Käsivarressa heinä-elokuussa -2000
Didnun kautta Haltille -2004
Saariselkä -98
Saariselkä-02
Karhunkierros -96
perhokalastus, reissuja: Teno-2001
Hieman varusteistani
muuta mukavaa perheen parissa...